Sori kun en ole kirjoittanut tänne mitään, on vaan ollut vaikeuksia päästä nettiin ja niin vähän aikaa! Maanantaina matkani kohti USA:ta siis alkoi. Lähdettiin koko perheellä viemään mua lentokentälle kello kahdelta yöllä. En saanut ollenkaan nukuttua, sillä olin tosi jännittynyt ja innoissani. Oli jotenkin tosi outo olo katsoa taaksejäävää kotitietä ja myöhemmin Jyväskylää. Silloin vasta ensimmäistä kertaa tajusi, että mä oikeasti lähden pois. Että mää jätän kaiken tutun ja turvallisen taakse. Samalla mää tunsin suurta onnea siitä, että pääsen vihdoin toteuttamaan unelmiani, mutta siihen onneen sekoittui myös haikeutta. Koko mun elämä tulee muuttumaan. Se on ihanaa, pelottavaa, haikeaa. Se on niin paljon samaa aikaa. Mutta oon hokenut itselleni kokoajan, että muutos on aina hyväksi ja että on pelottavaa lähteä, mutta vaarallista jäädä. And that's how it really is. Mä lähden pois onnellisena, mutta pitäen sydämessäni kaikki rakkaani.
Mä olin siis ainut suomalainen, joka lähti Cultural Carelta matkaan kohti New Yorkin au pair-koulua. Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtö alkoi tuntumaan vielä enemmän todelta; hyvästien sanominen oli niin vaikeaa. Noin 20 tunnin lentomatka-reissun jälkeen olin kuitenkin sitten vihdoin USA:ssa. Löysin jo Lontoon lentokentällä onneksi muitakin au paireja, ja saavuimme sitten yhdessä määränpäähämme; Training Schooliin. Vietin uusien, ihanien ystävieni kanssa 5 päivää opiskellen, nauraen, Amerikkalaista ruokaa syöden (namm.....) ja tulevaa vuotta odottaen.
Viimein, perjantai-aamuna tuli aika siirtyä isäntä-perheisiin. Mua tuli hakemaan kampukselta Grace, mun host-mama. Grace oli alusta asti tosi ihana ja huomaavainen: hän oli sisustanut mun koko huoneen uusiksi, ostanut paljon kukkia, lahja-kortteja, karkkia jne., jotta tuntisin oloni kotoisaksi. Tapasin viimein myös lapset ja isän. Grace ja edellinen nanny - Robyn olivat aivan ihmeissään siitä, että lapset eivät ujostelleet mua. Kumpikin juoksi heti halaamaan ja juttelemaan kuin astuin ovesta sisään. Nämä lapset, Delila ja Luke, siis tulevat olemaan ne, joiden kanssa vietän suuren osan tulevasta vuodestani. Nämä kaksi tulevat kasvattamaan mua, opettamaan mulle uusia asioita, ja jakamaan mun kanssa kokonaisen vuoden. Niin ihmeellistä. Heti ekana iltana mentiinkin syömään Cheesecake Factoryyn, ja mun yllätykseksi siellä olikin muutakin kuin vain juustokakkuja! Ruokalista oli aivan älytön, ja jono ravintolaan 45 min! Odotus kuitenkin ehdottomasti kannatti. Heti alkuun Grace tilasi meille Pina Coladat ( hehe en tiiä miten kirjoitetaan) ja sit otettiin pöytä täyteen erilaisia alkupaloja: mini-hamppareita ja ranskalaisia, paistettua mozarellaa, chinese foodia ja vaikka mitä! Ja jälkkäriksi tietenkin Oreo- juustokakkua. Oli niin hyvää!!
Tässä siis lyhyt tiivistys tän viikon tapahtumista. Anteeksi vielä, etten ole kirjoittanut aikasemmin. Mulla ei ole konetta mukana, joten kännykällä tää on aika vaikeaa, mutta yritän! Mun on pakko hankkia ees jonkinlainen kone, että saan kirjoitettua tänne :) ja huomenna tulee jatkoa, nimittäin NewYork Citystä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti