Kaikilla on unelmia. Unelmia tulevaisuudesta. Unelmia siitä, miksi haluaa tulla. Unelmia perheestä, lapsista, unelmatyöstä, matkoista..Unelmat on toiveita elämältä. Ne on meidän omia suunnitelmia, haaveita. Mun mielestä kaikilla pitää olla unelmia. Joskus tuntuu, että un omat unelmat on jotenkin liian isoja, tai sellasia jotka ei voi ikinä toteutua. Joskus vaan ajattelee mielessä ihania asioita mitä haluais joskus tapahtuvan. Sitten kesken kaikkien haaveitten tipahtaa takaisin maanpinnalle ja alkaa epäilemään ettei musta ikinä olis siihen. Etten mää ikinä vois olla niin rohkea, että uskaltaisin edes yrittää. Ja se tuntuu kamalalle.
Mutta eikö unelmien pidäkin olla suuria ja pelottaa? Jos meidän suurimmat haaveet ei pelottaisi yhtään, eihän ne sitten edes olisi unelmia. Jokainen sydän tuntee pelkoa ja melkein kaikki pelkää epäonnistumista, kun on kyse tärkeästä ja itselle suuresta asiasta. Mutta pelkoon tottuu. Pelko on vain yksi tunne, jonka kanssa pystyy elämään aivan mainiosti, kunhan vain ensin hyväksyy sen. Jos sydämessään päättää tehdä kaikki mistä on ikinä haaveillut, vaikka tuntuisi että kuolee pelosta, on jo voittanut pelon. Mikään muu ei estä minua toteuttamasta unelmia, kuin minä itse.
Mä aion aina kuunnella mun sydäntä ja tehdä niinkun se sanoo, vaikka kuinka pelottaa ja epäilyttää. Jos tekee niinkuin sydän sanoo, niin on turha oikeastaan edes pelätä mitään; silloin ainakin tietää, että mitä ikinä tekeekään on oikein ja ainoa oikea vaihtoehto itselle. Tottakai pitää myös ajatella asioita järjellä, mutta ei kaikkea. Jotkut asiat on sellaisia, joita ei voi oikeen itsekkään ymmärtää. Jotkut unelmat on sellaisia. Mä en edes tiedä miksi mää haluan ja oon aina halunnu joitain asioita niin paljon, mutta mä vaan vuodesta toiseen mietin niitä. Ne vaan on ollu aina mun päässä ja ne on ne asiat mitä mä haluan eniten ja mitkä myös pelottaa mua eniten. Ja mää aina joskus mietin mistä ne on edes tullut mun mieleen, miksi mä haluan just niitä asioita niin hirveän paljon?
Mä uskon, että koska ne tietyt unelmat on ollu mun päässä niin kauan, mun kuuluu pitää niistä kiinni. Mun täytyy pitää niitä elossa, koska mun sydän haluaa pitää ne elossa. Jos mun sydän on säilyttänyt jotain unelmaa niin pitkään, niiden ehkä kuuluukin olla siellä. Ja mun täytyy pyrkiä niitä kohti.
Silti välillä tulee hirveitä epätoivon hetkiä. Mää kyseenalaistan kaikki unelmani ja pidän niitä hetken ihan naurettavina. Ne tuntuu liian isoilta. Ja mitä isommilta ne tuntuu, sitä enemmän niitä pelkää toteuttaa. Epäonnistumisen pelko on hirveä. Se lamauttaa kaiken. Ihmiset pelkää epäonnistumista ihan hirveästi. Me pelätään että me ei onnistuta, tai että jos me yritetään ja sitten epäonnistutaan, niin kaikki romahtaa. Mutta se on väärin. Eihän me omisteta mitään. Ei meillä ole mitään menetettävää. Ja mitä sitten vaikka jokin asia epäonnistuisi? Jos kuitenkin yritti.
Joten kuunnelkaa sydämiänne aina ja tehkää niinkuin se sanoo. Vaikka se pelottaisi kuinka paljon. Jokainen sekunti on mahdollisuus muuttaa oma elämä. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin rohkeutta. Ja jokaisen sydämessä on juuri sen verran rohkeutta. Meillä on täällä maan päällä vain yksi lyhyt elämä. Mä haluan elää sen täysillä, tehden asioita mistä nautin ja mitä rakastan, mitkä on mulle tärkeitä. Meidän elämät on täynnä mahdollisuuksia. Niihin pitää vain tarttua.
kuvat: weheartit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti